Onnee tenavat!

Ei uskois kuinka nopeeta tää aika on menny. Mun ekat tenavat täyttää tänään jo kaks vuatta! Siispä PALJON ONNEE  Nappe, Mimi, Mire, Mauno ja Jekku!

Iskä voi olla teitistä kaikista ihan huippu ylpee! <3<3 (Ja varmaan äippä kans.) Ihan miälettömiä saavutuksia on jo takana mm. näyttelyrintamalta. Jatkakaahan samaan malliin!

Talvi tuli

Meille tuli yällä talvi. Kertaalleen toi lumi jo harjotteli meillä käymistä, mutta ei sillon viälä jääny sen pitemmäks aikaa. Mutta ny sitä on sevverran paljo, että kai se ainakin pari päivää pysyy. Toivottavasti ei silti viä kevääseen asti.
Tässä vähä tunnelmia:

Korvakki on vauhrissa mukana. :D 

Äippä alko taas kyniin mun karvojani ku alko talvi. :( Se väittää, että ne mun karvani oli jo ihan huapuneita eikä muka lämmittäny enää yhtään. Pöh! Onneks mulla on se talvipomppa, jonka äippä onneks laittaa ny jokakerta mulle päälle kun lähretään pihalle. Vaikka se väittää, että ne ei muka enää lämmitä niin silti se on itte alkanu kerään niitä meitin kynittyjä karvoja johonki pussiin. Sitte kun niitä on tarpeeks niin se suunnittelee, että niistä vois kuulemma kutoo vaikka kintaat tai jotain. Se oli keväällä tavannu siä Viljakkalan mätsärissä jonkun naisen Parkanosta, joka kuulemma kehrää koirankarvoista lankaa. Kaikkee sitä kuuleeki. 

Mää oon ny jääny ihan tyhmän näköseks ku mulla on karmeet villasukat ja villahousut jalassa ku ei se jaksanu mua kokonaan siistiä ja tänäänkään se ei ehtiny jatkaan. Ei se tiätty mitään kivaa hommaa oo, että ei se senpualesta haittaa, mutta aika noloo on esiintyä tän näkösenä.

Tylsää

Meillä ei nykyään tapahru juur mitään. Olla möllötetään kotona ja varrotaan, koska toi ainavaan jatkuva sare loppuis. :( Muahan toi sare ei haittaa, mutta toi velipoika ei tykkää siitä yhtään, eikä toi äippäkään oikeen tota jatkuvaa saretta enää kestä. Vähä niinku oltais jouruttu johki saremaahan kun aina sataa.
Tällä viikolla noi meitin pikkuihmisetki on ollu melken koko viikon kotona kun niillä on ollu joku syysloma. Yhtenä päivänä käytiin vähä reissussaki, mutta sekin reissu meni mönkään kun vettä sato ihan kaatamalla heti kohta ku päästiin kotoo lähteen. Ja eihän sillon voinu pihalla paljo uusia hajuja käyrä nuuskuttelemassa. :(
Suasikki asento on siis ollu tää:

Niin mulla kun tolla velipoijallaki. ;)
Paitsi että väliin on ollu pakko keksiä jotain puuhaa ihan omatoimisesti. :D

Toi velipoika on nautiskellu noista vanhan talon riamuista ja päivystäny millon missäkin nurkassa ja varronnu siältä saapuvaks myyriä ja hiiriä. Äipän onneks niitä ei kuiteskaan oo sisälle asti päässy.
Samaa hommaa se on jatkanu pihallaki aina sillon kun siä on voinu olla.

Tollakerralla sen hommat näytti sevverran miälenkiintoselta, että munkin oli pakko käyrä kattomassa, että miks ihmeessä se yrittää kiivetä seinää pitkin? Ei siä kyllä mitään näkyny, mutta sitkeesti se tonne ylös yritti.

Juur tulleen tiaron mukaan mun upee tyttöni Tara on ollu jossain ulkomailla kahressa näyttelyssä ja ollu molemmissa roppi eli kaikista paras ja keränny sertikki kotio. Onnee ihan miälettömästi mun rakkaalle tyttöselleni! <3 <3 <3

Eläintenpäivää!

Tänään on kuulemma eläintenpäivä. Toivottavasti saaraan jotain ylimäärasiä herkkuja sen kunniaks.

Meillä on ollu pitkästä aikaa pari sateetontaki hetkee ja päästiin pellolle myyrästään.

 Ei kyllä löytyny mitään, vaikka kauheesti tein töitä. Meillä on varmaan myyrät kuallu sukupuuttoon meitin ansiosta. :D
Toi nappula vaan hianosteli, eikä sitä huvittanu kaivaa ollenkaan.

Sit me päästin äipän kanssa ajaan raktoriakin. Toi nappula tiätty vahtas tossa eressä.

 Mut mää osaan istua sivistyneesti penkillä ja ajaa siitä. :)

Varokaa käärmeitä!

Vaikka ny onkin jo kelit jäähtyny ja tota vettä sataa jatkuvasti nii muistakaa silti varoo viä käärmeitä. Niitä on liikkeellä aina vaan. :(  Meitin äippä tappo viikko sitte yhren ku se oli siänimetällä (aatelkaas, että se rohkeni ihan saappaalla vaan litskiä sen käärmeen. Hyvä äippä!) ja viikonloppuna tosta mummulan tyköö tapettiin ihan karmeen iso kärmes.