Noita otsikossa mainittuja on ollu meitin alkukesä. Noilla pikkuihmisillä alko loma vähän aikaa sitten ja sen jälkeen meillä onkin nukuttu aamusin vähän pitempään. Kenenkään ei tarvi säntäillä kiireellä mihinkään. Äippä ja iskä lähti ihan kirjaimellisesti lomalle oikeen ulkomaille asti ja meitit muut laitettiin hoitoon. Me päästiin ton nappulan kanssa sinne samaan paikkaan Mouhijärvelle hotelliin, missä ollaan kerran aikasemminkin oltu. Se on kiva ja rauhallinen paikka, äipän ja iskänkin miälestä. Niitten piti ensin viärä meitit johonkin muualle, mutta onneks ne totes, että toi on paljo parempi paikka meille. Siältä nyt ei oo muita kuvia, kun tämmönen yks huano, kun noi tuli hakeen meittiä kotio.
Se mukava setä siä sano noille, että eihän me ees haukuta! Äipän miälestä se vaan ei voi olla uskottava kommentti.
Sillävälin kumme oltiin siä hotelilomalla niin noi pikkuihmiset oli rakentanu meitille uuren tähystystornin tarhaan. Oikeen kakskerroksisen. Ja näköjään niin ison, että tää ei osaa näyttää kuvaa oikeenpäin.
Eilisen päivän mää viätin äipän ja osaks iskänkin kanssa pr-hommissa jollain luantomessuilla täällä Hämeenkyrössä. Me erustettiin paikallisen riistanhoitoyhristyksen kojulla tiätty riistanhoitojuttuja, mutta samalla mainostettiin meittiä parsonnejakin kun kerran mää olin erustavana paikalla. Aikamoni tiäsi, että mää oon parsonni, mutta kyllä moni luuli mua jakrusselikski. Ne on kuulemma muuten samannäkösiä kumme, mutta piänempiä. Onneks äippä korjas niitten virheelliset tiarot.
Siälä riitti rapsuttelijoita. Ja onneks makkaraaki.
Äippä kehu, että mun kans on kiva olla tommosessa paikassa erustamassa kun osaan käyttäytyä nätisti. Ihan siinä meitin viäressä oli pari heppaa, joilla sai ratsastaa, enkä mää alun jälkeen puhunu niille mitään. Mitäs niistä kun ne ei tullu meitille kotio. Sitäpaitti siä hotellilomapaikassaki olin jo nähny heppoja. Sit siä oli tämmönen:
Ankka, jota sen äippä talutti valjaissa narussa.
Oli kyllä ihme näky. Kaikki sano, ettei oo tommosta näkyä ennen nähny. Sitä mun kyllä teki miäli mennä vähä pöllyyttään, mutta hillittin hermoni ja annoin sen olla. Mutta ihan kaikkee ei sentään munkaan hermot kestä. Sinne vähän matkan päähän meitin kojusta tuli kissa. Ja sillon mulla palo käämit.
Mun olis tarvinnu ihan välttämättä päästä sen kimppuun. Mutta äippä ei vaan päästäny! Tyhmä. Vaan vei mut sen kojun taakse piiloon, etten mää nähny sitä kattia. Ihan epistä! Onneks se ei viipyny siinä näkösällä kauaa vaan lähti hukkaan. Mutta kyllä mää sen muistin. Tarkkailin varmuuren vuaks sitä suuntaa ison aikaa, mutta ei se sitte enää tullu takasin. Varsinkin ne serät siinä meitin kojussa kyllä ymmärsi mun miälitekoni ja sain kyllä niitten sympatiat pualelleni. Jokku muut vaan naureskeli.
Siä oli melkein lopuks viä semmonen esityskin, missä esiinty joku Jope. Se jutteli mukavia, päästeli hassuja ääniä ja lauleli. Me oltiin äipän kans ihan eturivissä kattomassa sitä.
Ja käytiin siinä esityksen aikan ostaan viä makkaraaki. Ja tiätty syätiinki se.
Oli kiva ja tooosi erilainen päivä. Tommosiin reissuihin voisin lähtee toistekki.
