maanantai 30. maaliskuuta 2015

Kaveri

Mulla kävi tässä yks päivä tooosi kiva leikkikaveri.  Kerron siitä lisää ehkä myähemmin. Tai sitten en. Ei voi tiätää. Aika näyttää. 

lauantai 28. maaliskuuta 2015

Haaste

Nemo ja kumppanit heitti meitille haasteen, ja siihenhän pitää ny sitten vastata. Päätettiin molemmat antaa siihen omat vastaukset, kummeitin miälipiteet eroo aikalailla toisistaan. Joten tässäpä näitä. 

1. Olen... Teuvo Tursas, Teukka,Tepi, Tossavainen, mitä millonkin. Hetki sitten kahreksan täyttäny tuplavalio yksilö

Olen... oikeelta nimeltä Kettu Kuittaa, mutta paremmin tunnen mm. nimet Ossi, Oskari ja Possu. Syksyllä tulee täyteen kuus vuatta. Tupla iskä ja vaari.

2. Parhaat päikkärit nukun... omassa sohvassa.

Parhaat päikkärit nukun... aurinkonpilkussa.

3. Paras kaverini on... No tähän me voiraan vastata yhressä. Meillä ei oo muita kavereita kun toisemme, niin hyvässä kun huanossakin.


4. Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... äipän tekemiä hirvenlihapullia.

 Jos saisin valita, ruokakupistani löytyisi aina... ihan sama mitä siältä löytyis kuhan olis aina täynnä. 

5. Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... Jonkun pehmomökkylän.

 Kun minua pyytää tuomaan lelua, kannan omistajani eteen... Lelun, minkä lelun? 

6. Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Jos noi on vaihtoehdot niin kotihiiri. Vaikka meillä ei kyllä hiiret juhli. Siitä mää pirän hualen. Mutta oikeestihan mää oon metsien kuningas ja valioyksilö, ihan kirjaimellisesti ja kaikella tapaa.

 Kotihiiri, agilitykiitäjä vai näyttelyiden palkintorohmu? Mun täytyy sanoo samaa kun toi velipoika, että jos noi on vaihtoehrot niin kotihiiri on ainoo oikee. Tosin toi palkintorohmu kyllä houkuttais, mutta jostain kumman syystä tuamarit on yleensä eri miältä mun ja äipän kanssa siitä. Vaikka oonhan mää noita palkintoja muutaman kp:n ja muotovalion arvosesti rohmunnu. Että jos kuiteskin kokeiltais sitä. 

7. Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästä parhaiten mieleen? Varmaan noi ekat saaliit, mitä on tullu saatua. Eka jäljestetty peura ja hirvi, eka supi ja tiätty eka tyttöystävä. Noi valiotittelikkin on tiätty jollain tapaa miälessä kun niistä sai sevverran ekstra herkkuja. 


Mikä muisto tai tapahtuma on jäänyt pörröisestä elämästä parhaiten mieleen? Siis ilman muuta mun tyttöystävät. Kuka ny niitä vois unohtaa? Mun ikuiset rakkauret ja lasteni äirit.  Jos ny jotain muuta viä miättii, niin varmaan kans mun ekat saaliit, supi ja kettu. Ja varmaan eka sertikin, siitä sai ihan hurjasti lisää herkkuja.


8. Kenet blogosfäärin karvaturreista haluaisit tavata? Tähänkin voiraan vastata yhressä. Kaikki tytöt käy. Ei me muista uroista piitata pätkääkään, mutta toi naisseura kiinnostaa aina.

Sen kummemmin ei ny nimetä  ketään tähän haasteeseen, mutta olis tiätty ihan kiva jos lapset ja muutkin sukulaiset ottas tän vastaan ja kertos jotain ittestään.

lauantai 14. maaliskuuta 2015

Pentutreffeillä

Tänään äippä vei meitit vaihteeks sinne kuntosalille, missä jo kerran aikasemminkin ollaan käyty. Ny meitin ei onneks tarvinnu alkaa kuntoileen siällä. 
Tällä kertaa siä oli Ulvomäkeläisten kasvattipäivä ja suurin osa mukanaolijoista olikin mun lapsia. Kivoja pakkauksia niistä onkin tullu. Vaikka tiäsihän sen jo valmiiks, että emmää tee ku priimaa. Tässäkin asiassa. 
Tässä kuvakooste päivästä. Nimet voi mennä väärin, mutta korjataan tarvittaessa myähemmin.
Veljekset löysi heti yhteisen sävelen.



Lauri

Pallomeressä "uiskenteli" kaikki vuarollaan. Tässä Simo.

Minni

Lauri


Veelu
Jymy
Aapo

Topi

Aapo kokeili tommosen pallonpäälläki seisomista.
Hianosti se siinä nökötti. Samalla pallolla istu Lunakin. Se on muuten sukua tolle meitin nappulalle. Samaa näköö on molemmissa.
Veelu kokeili puamia. 
"Tikapuitten" kiipeminen ei oikeen ollu Aapon laji.
Mutta Minni hoiti homman hianosti. 
Poseeraamistaki vähä kokeiltiin. Vaihtelevalla menestyksellä. 



Ei se vaan aina onnistu vanhemmiltakaan. Tässä Ruun poseeraus. 
Mutta saatiin niitä onnistumisiaki. Minni



Lauri

Topi


Ruu
Jymy

Veelu

Aapo oikeelta ja vasemmalta.

Väliin tartti vähä kikkailla. 
Tässä viä mää ja osa pojista. Tosin ei mua kyllä ihan kauheesti ne kiinnostanu.

Kiva oli silti nährä, että komeita poikia niistä on kasvamassa. Ja tyttö tiätty kans. Kyllä noista voi olla ylpee jatkossaki. Tiäs mitä niistä viä  tulee kuhan kasvavat. 
Toivottavasti nährään taas joskus.