lauantai 21. toukokuuta 2016

Kasvatti tapaaminen

Äippä kävi tänään Ulvomäen kasvatti tapaamisessa jossain Kangasalla. Meittiä se ei hualinu mukaan ollenkaan. Tylsimys. Siä oli mukana mun lapsista Aapo ja ton nappulan tenavista Ruska, Esko ja Manu. Komeita, pitkäjalkasia nuaria koiruuksia niistä on kuulemma kaikista tullu. Tässä kuvasatoa rehveiltä.
Ekaks Aapo.

Tässä Esko ja Aapo.
Esko olis halunnu leikkiä Aapon kanssa, mutta narut vähän haittas menoo.
Tässä Esko koko komeuressaan.
Ei oo suatta palkittu rop-pentuna tätä poitsua. Tässä lisää Eskon komeeta poseerausta.
 Katse on suaraan Ruu-mammalta.

Eniten ulkoisesti Oskaria, näistä paikalla olevista lapsosista muistuttaa Manu.
Tässä Manun poseerausta pöydällä.
Komee nuari herra hänkin.
Sisarusparvesta ainoona naiskauneutta edusti tällä kertaa Ruska. Ilmiselvä kopio Ruu-mammasta.
Tässä Ruska pöydällä.
Ruska ja Manu. Sisko ja sen veli.
Ja tässä kaikki kolme yhtä aikaa näyttelyreeneissä.
Sitten näitten lapsosten äippä-koira Ruu.
Mukana menossa oli myäs Ansa.

Ja Muska, josta ei ny kyllä oo kovin imartelevia kuvia. Mutta komeet hampaat neitokaisella kyllä on. 

Viljo kävi valkkaamassa ittellensä leikkikaveria sisarpualista. 

Siitä äipällä ei kyllä oo varmaa tiatoo, että saiko se luvan ottaa siältä ittellensä kaverin mukaan? 
Noitten pikku kavereitten, uusimpien Ulvomäkisten äippä on tiätty karva-Armi. Vähän on mamma päässy karvaa kasvatteleen lapsosten ohessa, mutta joutunee varmaan siitäkin luapuun pikapualiin niinkun lapsistaankin.
Ja tässä niitä lapsosia.

Tämä pikku kaveri ei millään malttanut pysyä "kopperossa".


Ja pääsihän se siältä välillä äipänkin syliin.

Kuka ny tommosta söpöläistä vois vastustaa? 
Väsy voitti lopulta nääkin piänet seikkailijat.
Kiitos Riitalle ja kaikille muillekkin mukana olleille. On aina kiva nähdä, minkälaisia jälkeläisistä kasvaa. Toivottavasti taas nährään.

maanantai 9. toukokuuta 2016

Keväässä ollaan

Viime aikoina onkin ollu ihan huippu keväiset kelit, melkeinpä kesäiset kun mittari näyttää kahtakymmentä ja väliin jopa yli. Ällötys käärmeitä on liikkeellä tosi paljon ihan tässä lähi tianoossa, mutta eivät onneks oo tullu meitin pihaan. Ja toivottavasti pysyyvätkin poissa.
Me ollaan oltu tosi paljon pihalla, väliin otettu aurinkoo ja sitten taas viilennytty varjossa. Mää oon vähä palloillu.
Ja toi nappulakin on kerrankin ihan vaan ollu.

Keinussa on aikas kiva varjo.
Mutta siältä on myäs hyvä tähystellä.
Toi meitin pikku immeinen sai viikonloppuna ahaa elämyksen ja alko juaksuttaan meittiä. Välillä juastiin ja hypittiin yhressä.

Ja välillä erikseen.



Toi nappula tuntu tykästyneen tohon hyppelyyn. Tosin äippä on kyllä aina sanonukkin, että siitä olis tullu hyvä akiliti koira jos sitä vaan olis alettu aikanaan siihen opettaan. Tässä viä pari taironnäytettä sen hypyistä.

Tosin on sillä sitten omat kommervenkkinsäkkin. Se kun tekee melkein mitä tahansa ruuan eteen. :)